Onnekseni selvisi, että AKC:n (American Kennel Club) alaisuudessa järjestetään jälkikokeita, mutta ensiksi koira piti rekisteröidä AKC:iin. Liityin paikalliseen jälkikoirakerhoon, josta sain viikottaisen treenin lisäksi käytännön ohjeita kokeista. Rekisteröinti otti kuusi viikkoa ja sitten vain ilmoittautumisia kokeisiin menemään!

Jälkikokeisiin pääseminen USAssa on aivan yhtä vaikeaa kuin Suomessa, mutta systeemi on huomattavasti tasavertaisempi. Ilmoittautumiset lähetetään määräaikaan mennessä ja niistä arvotaan julkisesti kokeeseen osallistujat sekä varakoirakot. Kaikilla on siis kuitenkin yhtälainen mahdollisuus tulla valituksi - toisin kuin Suomessa. Koekausi alkaa kuumuuden takia vasta syyskuussa ja kestää joulukuun alkuun. Jälkikokeita on kolmessa eri luokassa, joista TD (Tracking Dog) on esivaatimuksena kahteen muuhun, jotka voi suorittaa missä järjestyksessä tahansa. Jos koira läpäisee kaikki nämä kokeet, siitä tulee CT eli Champion Tracker eli jälkivalio. Monen monta ilmoittautumista sainkin laittaa, kunnes vihdoin tärppäsi. 

Kuuden koiran TD-koe oli 18.10.09 Greene Valley -nimisellä luonnonsuojelualueella. Arvonnassa nappasin tietenkin sen viimeisen jälkinumeron 6, joten sain jännittää kolmisen tuntia omaa vuoroamme. Lähtöliput olivat reiteen asti korkeassa heinikossa, paikka näytti ihan hyvältä. Dali totesi aloitusesineen olevan lipun juurella kuten pitääkin ja minä tungin sen taskuuni varmuuden vuoksi, vaikka en uskonut sillä olevan mitään käyttöä. Aloitusesinettä käytetään halutessaan muistuttamaan jäljentekijän hajusta. Lähinnä sillä on käyttöä ylemmissä luokissa, joissa on mm. harhajälkiä (TDX) tai kaupunkijälkikokeessa (VST), jossa on mm. suora kulma asfaltilla. Mukavasta lähtöpaikasta huolimatta hyvin pian löysimme Dalin kanssa itsemme kaksi metriä korkeasta ja ah -  niin tiheästä kaislikosta. Emme tietenkään olleet ikinä moisessa paikassa harjoitelleet. Dalin mielestä kaisla piti outoa ja pelottavaa ääntä, ihan kuin edessä päin olisi jotain liikettä? Rohkaisin Dalia vain jatkamaan. Tuomarit ja jäljentekijä seurasivat koko jäljen ajan jossain perässämme. Suurimman osan ajasta en nähnyt koiraa lainkaan paitsi silloin kun se kävi luonani kertomassa että edessä on sitä niin pelottavaa suhinaa! Taas kerran Dali katosi jonnekin kaukaisuuteen ja minä roikuin liinassa. Ja taas kerran Dali juoksi luokseni, mutta sillähän on jotain suussa! Hanska! Muistin kuin muistinkin heiluttaa hanskaa koesääntöjen mukaan korkealla ilmassa. Kuulin takaani tuomarien ja jäljentekijän hurraahuudot ja olin pelkkää hymyä. We passed! Dali totesi vihdoin löytäneensä ne katalat hiiviskelijät ja antoi niiden tosiaan kuulla kunniansa! Mokomat. 

Terkuin,

Sari & Dali "TD"


Jäljelle lähtö. Kaksi tuomaria ja jäljentekijä seuraavat perässä


Jäljentekijä ja tuomari katsovat meidän perään


Dali toi minulle hanskan ja jälki päättyi siihen


Poseerausta jäljentekijän ja tuomarien kanssa. Palkinnoksi saimme itse tehdyn lasimaalauksen koirakerhon logolla